Minä taidan olla ikuinen opiskelija. Aikoinaan peruskoulun jälkeen menin kauppaoppilaitokseen ja luin itseni merkantiksi. Se valinta oli oikeastaan ainoastaan siitä syystä, että terveydenhuolto-oppilaitoksee oli tietty ikäraja. Olin aina haaveillut hoitoalasta. Ja kun sain tarpeeksi ikää, lähden opiskelemaan perushoitajaksi. Olin useammassa paikassa töissä hoitoalalla, sekä Porvoossa että myös Sipoossa. Sitten aloin odottamaan ensimmäistä lasta ja vuorotyöt eivät enää maistuneet.

Emman ollessa reilun vuoden ikäinen kävin kansalaisopiston järjestämän perhepäivähoitajakurssin, joka kesti 5 kk. Oma äitinikin on perhepäivähoitaja. Näin sain hyvän tilaisuuden olla kotona oman lapsen kanssa ja saada samalla tienattua palkkaa. Emma oli ihanalla perhepäivähoitajalla sen 5 kuukauden ajan.

Kuinka ollakkaan, työt aloitettuani tulinkin hyvin pian raskaaksi. Vauvaa oli ennätetty "tehdä" jo melkein kaksi vuotta. Raskausajan hoidin sitten oman lapseni lisäksi kahta muuta 2-vuotiasta, yhtä 5 vuotiasta ja aamuisin ja iltapäivisin vielä kahta koululaista. Siinä olikin työsarkaa.

Paulin syntymän jälkeen ryhdyin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä kovin kauan. Varmaan osittain sen vuoksi, että parisuhde ei enää siinä vaiheessa toiminut hirveän hyvin. Tuli pakottava tarve päästä pois kotoa. Mietin hoitoalalle palaamista, mutta se ei houkutellut vuorotöiden takia. Ajattelin, että on liia vaikeaa olla kahden pienen lapsen äiti ja tehdä vuorotyötä, vielä kun aviomieskin teki vuorotyötä.

Päätin hakea takaisin kauppaoppilaitokseen. Sain suoritettua merkonomin tutkinnon kahdessa vuodessa. Ja siinä vaiheessa erokin alkoi olemaa jo ihan selvä juttu. Avioeropaperit allekirjoitettiin juuri ennen valmistumistani. Vuoden vietin kotona, siinä vaiheessa Emma oli juuri aloittanut ensimmäisen vuoden koulussa. Merkonomin töitä ei ollut Porvoossa saatavilla. Seuraavana keväänä päätin hakea ammattikorkeakouluun, johon pääsinkin suoraan ensimmäisellä yrittämällä.

Aloitin opiskelemaan Haaga-Heliassa syyskuussa 2003. Olin yksinhuoltaja ja koko päiväinen opiskelija. Elämä ei aina ollut ihan herkkua, mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Tammikuussa 2006 opiskelut olivat sillä mallilla, että aloitin työharjoittelun. Ja sille työlle jäinkin, samalla valtion virastolla olen yhä töissä. Töiden ohessa suortin opinnot loppuun.

Töiden ohessa olen suorittanut työhöni liittyvän puolen vuoden koulutuksen, josta osa piti suorittaa omalla ajallaan. Joka koulun jälkeen olen aina sanonut, että enää en opiskele. Ja nyt taas sitten iski into. Monta vuotta olen harkinnut, mutta ajatellut etten jaksa. Kuukausi sitten laitoin paperit vetämään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Ja eilen tein siihen liittyvät ennakkotyöt. Hain kolmeen paikkaan. Yhteen paikkaan tulee olemaan pääsykoe, ja kahteen muuteen paikkaan vaadittiin ennakkotyö. Toisen lähetin eilen netin välityksellä ja toisen lähetän postilla huomeenna. Eli hyvällä tuurilla syksyllä olen taas opiskelija.