Mistähän johtuu tämä jatkuva epäonni. Vasta muutama viikko sitten haudattiin niin rakas mummoni ja surutyö on vasta alussa. Tänään sain töihin (johon oli mennyt kuumeisena) puhelun, että isäni on viety sairaalaan. Työnteosta ei sitten sen jälkeen tullutkaan mitään. Minulla piti olla tänään kello 13 palkkakeskustelu ja pyysin, että sitä voisi laittaa vähän aikaisemmaksi. Ihana pomo siihen suostui. Lähdin sitten heti sen jälkeen kotiin töistä.

Ajomatka kotiin meni kyynelsumun läpi. Miestiskelin koko matkan, että miksi tämän pitää taas tapahtua. Täytyy vaan toivoa, ettei isäni aika ole vielä lähteä täältä.

Jotain hyvää tähän päivään on kuitenkin mahtunut. Se palkkakeskustelu sujui paremmin kuin hyvin ja sain todella hyvää palautetta. Ja postin mukana tuli paketti helmiä, yritän niistä nyt illan aikana jotain väkertää. Jos sillä saisi mielen vähän paremmaksi.