Helmeilyä ja muita käsitöitä

Otsikko kertoikin varmaan jo kaiken. Ihan kyllä vaan miniloma, joka sekin on jo ahdettu täyteen. Kovin tuli lyhyt tästä viikosta, koska olin töissä vaan keskiviikon ja torstain. Ja nyt huomisen lomalla.

Eilen jo aloittelin vaatehuonen siivousta. Ja sitä on tarkoitus jatkaa. Huomenna on kampaaja 10.30 ja kello 13 jälkeen lehtihaastattelu.  Vähän jännittää. Eipä ole aikaisemmin paljon tuollaiseen tilaisuuteen joutunut.

Muutaman kortin olen sentään saanut aikaiseksi.

Täällä ollaan yhä räkätaudin kourissa. Onneksi vaan minä. Pelottaa vaan niin vietävästi, että se niveltulehdus on tulossa takaisin. Oikea käsi on aamuisin lähes käyttökelvoton, ei voi edes sormia liikuttaa. Öisin en ole voinut kunnolla nukkua kun käteen sattuu. Ensin ajattelin, että se johtuu kaatumisesta. Viime perjantaina töissä kaaduin ja löin ranteeni maahan. Mutta kun samat oireet ovat alkaneet tulemaan myös siihen ranteeseen joka ei osanut maahan.

Kaatuilemistakin on ollut. Perjantaina töissä ja torstainakin liukastuin. Syytin niistä kenkiä, molemmilla kerroilla oli kyllä eri kengät jalassa. Tänään aamulla kompuroin rappusissa ja eiköhän pari tuntia myöhemmin käynyt sama uudelleen. Myöhemmällä kerralla tipahdin kaksi askelta alas ja löin vuorostaan molemmat kädet maahan. Edellisellä kerralla siihen niveltulehdukseen nimenomaan liittyi kaatuilu. Jalat olivat jotenin "löysiä".

Nilkat olivat edellisellä kerralla se ongelma kohta. Kivut olivat pääasiallisesti nilkoissa, samoin turvotus. Kivut säteili nilkoista polviin. Nyt kivut säteilevät ranteista kyynärpäihin.

Sillon kolme vuotta sitten tehtiin kaikki maailman tutkimukset. Kävin yleislääkärillä, sisätautilääkärillä sairaalassa, otetiin kokeet borrelioosia varten, tarkastettiin luomet jne. Kävin myös reumalääkärillä. Reumakokeiden mukaan minulla ei ollut reumaa. Mutta lopullinen diagnoosi oli kuitenkin reaktiivinen niveltulehdus. Parhaiten oireet kuulemma olisivat soveltuneet Stillin tautiin, joka on yksi reumataudeista. Stillin tautiin kuuluvat kuumepiikit, silmien kuivuus, niveloireet ja ihmeellinen ihottuma. Olen taas viime aikoina huomannut, että esim. saunassa iho muuttuu marmorisen näköiseksi. Se oli pari vuotta poissa. Stillin tauti on myös nimenomaan sellainen, että on oireettomia kausia.

Jos mun kädet menee ihan käyttökelvottomiksi niin miten ihmeessä voin käydä töissä. Ainakin vanhainkoti työ pitää toistaiseksi lopettaa. Ja miten voin tehdä käsitöitä, joka on elämäni henkireikä.

Kolme vuotta sitten olin kolme kuukautta sairaslomalla. Päivälääkitys oli 4x Burana 800 mg ja 6 kpl Panacodeja. Ja siitä huolimatta kivut olivat ihan kamalat varsinkin aamuisin.

Minun oli ihan pakko jäädä tänään taas vaihteeksi töistä kotiin. Räkä lentää yhä ja pää on todella kipeä, illalla lämpö kipusi taas 37,4 asteeseen. Nivelet ovat todella kipeät. Kovasti pelkään, ettei kolmen vuoden takaisin niveltulehdus saavu takaisin. Se nimittäin tuli silloin kai influenssan jälkitautina ja oli todella rankka tauti. Neljä ensimmäistä kuukautta niveltulehduksen kanssa olivat pahimmat ja sen jälkeen alkoi helpottaa. Täysin en ole siitä koskaan parantunut. Nyt ranteet ovat taas siinä kunnossa, että vähän pelottaa. Tämän vuoden influenssa on muistaakseni samaa laatua kuin se kolme vuotta sitten ollut.

Mutta asiasta toiseen. Sairaudesta huolimatta kävin aamulla viemässä meidän perheen nuorimmaisen hammashoitolaan. Ja täytyy sanoa, että saimme todella mahtavaa palvelua. En ole itse käynyt Söderkullan hammashoitolassa aikaisemmin. Edellisellä kerralla Paulilla oli mukana vaari.

Paulillahan on diagnoosina kontaktihäiriö. Siitä voin kertoa joskus enemmänkin. Nykyään se näkyy pääasiallisesti siinä, että uudet asiat saattavat olla hankalia, Pauli puhuu vähän huonosti ja ei aina välttämättä ymmärrä kaikkea puhetta. Sosiaaliset taidot ovat vähän niin ja näin. Eteenpäin ollaan kuitenkin menty sellaisilla harppauksilla, ettei asia meidän perhe-elämää hiveästi nykyään häiritse.

Hammashoitaja tarkisti Paulin hampaat ja Paulia jännitti kovasti. Edellisellä kerralla Paulille oli jäänyt kammo hammaskiven poistosta. Kerroin hoitajalle Paulin diagnoosista ja sen jälkeen kaikki sujui aivan loistavasti. Pauli ja hoitaja tulivat mitä parhainten toimeen. Ja hammashoitolasta käveli ulos iloinen ja tyytyväinen poika, jolla ei ole koskaan ollut ainoatakaan reiän alkua ja hammaskivi oli poistettu.

Tällaisen ihanuuden tein kolme vuotiaalle tytölle. Kortti on myytävissä. Hinta 3 euroa.

Tämä kuva oli jo tuolla Tukholmasta kertovassa osuudessa, mutta laitetaan se vielä tänne. Eli tällaisen ihanuuden tein itselleni viime viikolla.

Eilen illallaa on näytetty televisiossa joku Johanna Tukiainen juttu. Ensinnäkin ketä voi kiinnostaa koko Tukiainen. Ja nyt sitten lukee tänään lehdessä, että Tukiainen tekee rikosilmoituksen kyseisestä ohjelmasta. Ei oltu kuulemma sovittu, että dokumentti lähetetään ulos. No voi hyvää päivää, minkähän takia se dokumentti sitten on aikoinaan kuvattu.

En itse jaksa ymmärtää, että mikä näissä kohujulkkiksissa oikein viehättää. Minkä takia heidän elämäänsä pitää koko ajan julkisesti ruotia. Ehkä me suomalaiset sitten ollaan halutaan lukea ihmisistä, joiden elämä on taatusti huonommalla tolalla kuin oma elämä.

Politiikka on kiinnostanut jo useamman vuoden ajan. Monta vuotta sitten etsin tietoa kaikista mahdollisista puolueista ja ainoa joka tuntui minulle sopivalta oli Vihreät. Liityin Vihreisiin. Useamman vuoden ajan olen ajatellut, että pitäisiköhän kysyä mahdollisuutta ryhtyä ehdokkaaksi. Ja nyt tänä keväänä toteutin sen. Otin yhteyttä Sipoon vihreisiin ja on mahdollista, että minusta tulee heidän ensi syksyn kunnallisvaaliehdokas. Jännää!!

Minä taidan olla ikuinen opiskelija. Aikoinaan peruskoulun jälkeen menin kauppaoppilaitokseen ja luin itseni merkantiksi. Se valinta oli oikeastaan ainoastaan siitä syystä, että terveydenhuolto-oppilaitoksee oli tietty ikäraja. Olin aina haaveillut hoitoalasta. Ja kun sain tarpeeksi ikää, lähden opiskelemaan perushoitajaksi. Olin useammassa paikassa töissä hoitoalalla, sekä Porvoossa että myös Sipoossa. Sitten aloin odottamaan ensimmäistä lasta ja vuorotyöt eivät enää maistuneet.

Emman ollessa reilun vuoden ikäinen kävin kansalaisopiston järjestämän perhepäivähoitajakurssin, joka kesti 5 kk. Oma äitinikin on perhepäivähoitaja. Näin sain hyvän tilaisuuden olla kotona oman lapsen kanssa ja saada samalla tienattua palkkaa. Emma oli ihanalla perhepäivähoitajalla sen 5 kuukauden ajan.

Kuinka ollakkaan, työt aloitettuani tulinkin hyvin pian raskaaksi. Vauvaa oli ennätetty "tehdä" jo melkein kaksi vuotta. Raskausajan hoidin sitten oman lapseni lisäksi kahta muuta 2-vuotiasta, yhtä 5 vuotiasta ja aamuisin ja iltapäivisin vielä kahta koululaista. Siinä olikin työsarkaa.

Paulin syntymän jälkeen ryhdyin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä kovin kauan. Varmaan osittain sen vuoksi, että parisuhde ei enää siinä vaiheessa toiminut hirveän hyvin. Tuli pakottava tarve päästä pois kotoa. Mietin hoitoalalle palaamista, mutta se ei houkutellut vuorotöiden takia. Ajattelin, että on liia vaikeaa olla kahden pienen lapsen äiti ja tehdä vuorotyötä, vielä kun aviomieskin teki vuorotyötä.

Päätin hakea takaisin kauppaoppilaitokseen. Sain suoritettua merkonomin tutkinnon kahdessa vuodessa. Ja siinä vaiheessa erokin alkoi olemaa jo ihan selvä juttu. Avioeropaperit allekirjoitettiin juuri ennen valmistumistani. Vuoden vietin kotona, siinä vaiheessa Emma oli juuri aloittanut ensimmäisen vuoden koulussa. Merkonomin töitä ei ollut Porvoossa saatavilla. Seuraavana keväänä päätin hakea ammattikorkeakouluun, johon pääsinkin suoraan ensimmäisellä yrittämällä.

Aloitin opiskelemaan Haaga-Heliassa syyskuussa 2003. Olin yksinhuoltaja ja koko päiväinen opiskelija. Elämä ei aina ollut ihan herkkua, mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Tammikuussa 2006 opiskelut olivat sillä mallilla, että aloitin työharjoittelun. Ja sille työlle jäinkin, samalla valtion virastolla olen yhä töissä. Töiden ohessa suortin opinnot loppuun.

Töiden ohessa olen suorittanut työhöni liittyvän puolen vuoden koulutuksen, josta osa piti suorittaa omalla ajallaan. Joka koulun jälkeen olen aina sanonut, että enää en opiskele. Ja nyt taas sitten iski into. Monta vuotta olen harkinnut, mutta ajatellut etten jaksa. Kuukausi sitten laitoin paperit vetämään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Ja eilen tein siihen liittyvät ennakkotyöt. Hain kolmeen paikkaan. Yhteen paikkaan tulee olemaan pääsykoe, ja kahteen muuteen paikkaan vaadittiin ennakkotyö. Toisen lähetin eilen netin välityksellä ja toisen lähetän postilla huomeenna. Eli hyvällä tuurilla syksyllä olen taas opiskelija.

Tämä talvi on kyllä ollut yhtä sairastamista. Eilen illalla lämpö nousi 37,8 asteeseen. Tänään on ehkä hitusen parempi olo ja aamulla lämpöä oli vain 37,0. Räkää tulee yhä, mutta parempihan se on että saa niistettyä kuin että se jämähtää tuonne poskionteloihin.

Aamulla katsoin masentuneena ikkunasta ulos. Yön aikana on tullut iso määrä lisää lunta. Toivoa voisi että tämä uusi lumi olisi nyt se niin kutsuttu talven surma. Mutta saa nähdä. Koiran kanssa kävin lenkillä, kun kaikki muut vielä nukkuivat.